Mitä työn puolesta päässyt sivusta tutustumaan latausasemien tekniikkaan, niin olen käsittänyt että peruslatausaseman komponentit on usein käytännössä samaa 11 kw ja 22 kw versioissa, ainoa ero on kaapeleissa jotka mitoitetaan maksimivirran mukaan ja elektroniikalla rajoitetaan sitten teho 11 kW:iin jos kyseessä on matalampitehoinen laiteversio. Mutta tässä toki voi olla eroja eri valmistajien kohdalla.
Ehdottomasti jos hankkii 22 kw latausaseman niin sen tulilsi olla sellainen jossa pystyy käyttäjäkin rajoittamaan tehoa halutessaan, ainakin jos ne pääsulakkeet ei ole vähintään 3x50A. Tämä siksi että jos tehoa ei pysty säätämään vaan 22 kw 3-vaihelaturilla varustettu auto imaisee sitten aina täyden tehon, niin siinä joutuu kaiken muun sähkökulutuksen kanssa sitten latauksen aikana miettimään että miten toimitaan. Voiko laittaa leipää paahtimeen tai kahvia keittymään jne? 22 kw voi siis olla kiva optio jos se on teknisesti mahdollista toteuttaa, mutta aina sitä optiota ei halua välttämättä käyttää jos sillä on vaikutusta muuhun elämään.
Tosin 11 kw latausasemakin kannattaa mielestäni olla säädettävä, jos pääsulakkeet on perus 3x25A ja samassa liittymässä on jotain isompaa kuluttajaa kuten maalämpöä, sähkölämmitystä yms. koska täydellä teholla ladatessaan tuollainen asema jättää muuhun käyttöön 9A eli noin 2000 wattia kapasiteettia per vaihe. Esimerkiksi meillä lämpeää käyttövesi ja osa talosta sähköpannulla, jossa on 3x2000w vastukset, eli jos autoa ladataan 11 kw:lla ja pannussa menee vastukset päälle (niitä ei voi säätää, ne on joko on tai off), niin käytännössä ei jää kapasiteettia millekään muulle. Meillä on tuon lisäksi kuitenkin pari sähköpatteria, kaksi ilmalämpöpumppua ja siihen päälle tavalliset kotitalouden kulutukset, joten pääsulakkeiden voi odottaa paukkuvan tuossa tilanteessa.
Pääsulakkeiden laukeamisesta sen verran että sillä voi olla arvaamattomia seurauksia. Meiltä meni pääsulake viime talvena kun 9 kW lämminilmapuhallin lämmitteli rakenteilla olevaa autotallia kaiken muun talvikulutuksen ja Mitsun lataamisen lisäksi. Viimeinen niitti oli ilmeisesti se kun vaimo laittoi leivät paahtimeen. Ilmeisesti verkossa olevat kolmivaihekytketyt vastukset (pannu ja se puhallin) johtivat siihen että kyseinen vaihe ei täysin pimentynyt vaan syntyi vuotoa vaiheesta toiseen ja talossa alkoi sähköhäröily, enkä heti ymmärtänyt että vika on pääsulakkeissa. Huomasin outouksia ensimmäisenä ilmalämpöpumpussa ja hetken ryhmäkeskusta ja sähköjä tutkittuani totesin että yhdessä vaiheessa oli ylijännitettä ja toisessa alijännitettä, minkä jälkeen huomasin myös osan valoista olevan tavallista himmeämpiä. Lopulta ymmärsin oireista että kyse oli pääsulakkeen palamisesta. Lopputulemana kaikki ok paitsi että verkkoon tapahtumahetkellä kytkettynä ollut printteri ei enää käynnistynyt. Se otti ilmeisesti ylijännitteestä nokkiinsa ja lähti romuun. Onneksi kyse oli vain tulostimesta, kalliimmaksi olisi tullut uusia vaikka ilmalämpöpumppu tai jotain muuta isompaa.
Turku Energian siirtoalueella muuten liittymän korotus 25A:sta 35A:iin maksaa noin 500 euroa + pääsulakkeiden korottamisen pienet sähkötyöt ja perusmaksu nousee noin 6 €:lla kuussa. Ei ihan mahdoton investointi latausinfran varmistamiseen, mutta rahaa se on tuokin. En ole varma riittäisikö meillä nykyinen kaapelointi korottaa liittymää 3x50 ampeeriin; jos ei niin se seuraava korotus olisi sitten astetta tyyriimpi projekti.
Somessa olen kuullut sellaisenkin hauskan ehdotuksen että tehorajoitushan toimii sulakkeen tai johdonsuojaktakaisijan kautta, eli 16A latausasema 10A sulakkeen takana lataisi vain 10 ampeerilla. Tiedoksi kaikille itseoppineille sähköinsinööreille että 10A sulake kyllä rajoittaa tuollaisessa setupissa lataustehoa, mutta se tapahtuu rajoittamalla se teho nollaan eli katkaisemalla virta kokonaan jos lataus ylittää tuon 10 A. Sulake tai johdonsuojakatkaisija ei siis ole säädin, säätö pitää tapahtua joko latausasemasta tai autosta.
Kaapeliton latausasema ja siihen sopiva kaapeli on ihan oiva ratkaisu. Mulla oli edellisessä työpaikassa sellainen autohallissa. Alkuun kerin aina kaapelin autoon kun lähdin töistä, mutta aika pian kyllästyin viisimetrisen kangen kiepittämiseen ja aloin jättää kaapelin siihen asemalle. Tämä altisti kaapelin tietenkin varkauksille, mutta sieltä hallista sitä ei koskaan kukaan vienyt. Jossain taloyhtiön autokatoksessa tai en ehkä lähtisi onnea koittamaan.
