Näin kävi, tuli sitte ostettua taas Mitsubishi! 
Ko. yksilö on -87 Galant 2.0 GLS I (E15) manuaalivaihtein. Varustelutaso, tuo GLS I on aika erikoinen: ohjaustehostin, sähkölukot ja -peilit, automaattilämmitys, "parempi" sisustus (mm. takakyynärnoja, kankainen kattoverhoilu ja etu- ja takalukuvalot) mutta EI cruisea EIKÄ sähkölaseja. Autossa on myös alkuperäinen lasinen sähköluukku, mikä on ilmeisesti tilattu lisävarusteena.
Olen auton kolmas (!) omistaja. Eka omistaja on ostanut sen uutena Porvoosta, ja toinen piti autoa vuodesta 1990 alkaen. Auto on joka vuosi katsastettu huomautuksitta, mutta nyt entinen omistaja oli hankkinut toisen, joten ei enää yrittänytkään katsastaa tätä.
Korin väri on valkoinen, sisustus maitokahvin värinen ruskea. Sisustus on tosi hyvässä kunnossa, paitsi keskikonsolin oikeassa kyljessä on tavanomaisesti liuta luurinkiinnikkeiden reikiä. Ulkopinnassa on jonkin verran sanomista, mutta mm. väri on alkuperäinen. Mukana oli myös alkuperäiset "turbiini-look"-pölykapselit! Mekaaninen kunto ja ajettavuus on myös kohtalainen. Taivalta autolla on kyllä tehty, mittarissa on 413 tkm. Kone käynnistyy ja käy nätisti, ei pöllytä öljyä (!), vaihteet toimivat hienosti eivätkä jyristä.
Leima tosiaan meni umpeen kuun vaihteessa. Leimaaminen vaatii ainakin takajarrujen avaamisen, mutta perinteiset etupään nivelten, jarruletkujen ym. läpikäynnit on totta kai myös tehtävä. Juridinen pätevyys ei vaatine hitsaamista, ikäisekseen melko kovapeltinen peli on.
Kosmeettinen pätevyys vaatii sitten vähän enemmän. Takakaaret kummallakin puolen on korjattava pellillä, samoin pientä kukkasta on ovien alalaidoissa ym. tutuissa paikoissa, vaikka yleisilme onkin kohtuullisen siisti.
En varsinaisesti ollut "autoa vailla", mutta omistajalle toinen vaihtoehto olisi ollut auton ns. konvertoiminen kolatölkeiksi, ja Mitsu-kerhon paikallisosaston kanssa tuumasimme, että perskules, tuollaista ei prässiin päästetä. Ja kun hintakin oli vielä harrastajaystävällinen, kaupat syntyivät. Tulevaisuudensuunnitelmissa on varmaan ensin juridinen, sitten kosmeettinen pätevyys. Ja kyllähän tuo hengeltään sopii kahden muun Mitsuni, arkiajossa palvelevan -92 Galant TD:n ja pyhäautona toimivan -89 Sapporo 2.4iA:n kaveriksi kuin nenä päähän.
Tämän päivän käyttöesineet ovat huomisen romua - mutta ylihuomisen keräilykappaleita. Eipä noita E1X-Galluja enää riesaksi asti nurkissa pyöri!
tuumii Spezzi
Ko. yksilö on -87 Galant 2.0 GLS I (E15) manuaalivaihtein. Varustelutaso, tuo GLS I on aika erikoinen: ohjaustehostin, sähkölukot ja -peilit, automaattilämmitys, "parempi" sisustus (mm. takakyynärnoja, kankainen kattoverhoilu ja etu- ja takalukuvalot) mutta EI cruisea EIKÄ sähkölaseja. Autossa on myös alkuperäinen lasinen sähköluukku, mikä on ilmeisesti tilattu lisävarusteena.
Olen auton kolmas (!) omistaja. Eka omistaja on ostanut sen uutena Porvoosta, ja toinen piti autoa vuodesta 1990 alkaen. Auto on joka vuosi katsastettu huomautuksitta, mutta nyt entinen omistaja oli hankkinut toisen, joten ei enää yrittänytkään katsastaa tätä.
Korin väri on valkoinen, sisustus maitokahvin värinen ruskea. Sisustus on tosi hyvässä kunnossa, paitsi keskikonsolin oikeassa kyljessä on tavanomaisesti liuta luurinkiinnikkeiden reikiä. Ulkopinnassa on jonkin verran sanomista, mutta mm. väri on alkuperäinen. Mukana oli myös alkuperäiset "turbiini-look"-pölykapselit!
Mekaaninen kunto ja ajettavuus on myös kohtalainen. Taivalta autolla on kyllä tehty, mittarissa on 413 tkm. Kone käynnistyy ja käy nätisti, ei pöllytä öljyä (!), vaihteet toimivat hienosti eivätkä jyristä. Leima tosiaan meni umpeen kuun vaihteessa. Leimaaminen vaatii ainakin takajarrujen avaamisen, mutta perinteiset etupään nivelten, jarruletkujen ym. läpikäynnit on totta kai myös tehtävä. Juridinen pätevyys ei vaatine hitsaamista, ikäisekseen melko kovapeltinen peli on.
Kosmeettinen pätevyys vaatii sitten vähän enemmän. Takakaaret kummallakin puolen on korjattava pellillä, samoin pientä kukkasta on ovien alalaidoissa ym. tutuissa paikoissa, vaikka yleisilme onkin kohtuullisen siisti.
En varsinaisesti ollut "autoa vailla", mutta omistajalle toinen vaihtoehto olisi ollut auton ns. konvertoiminen kolatölkeiksi, ja Mitsu-kerhon paikallisosaston kanssa tuumasimme, että perskules, tuollaista ei prässiin päästetä. Ja kun hintakin oli vielä harrastajaystävällinen, kaupat syntyivät. Tulevaisuudensuunnitelmissa on varmaan ensin juridinen, sitten kosmeettinen pätevyys. Ja kyllähän tuo hengeltään sopii kahden muun Mitsuni, arkiajossa palvelevan -92 Galant TD:n ja pyhäautona toimivan -89 Sapporo 2.4iA:n kaveriksi kuin nenä päähän.
Tämän päivän käyttöesineet ovat huomisen romua - mutta ylihuomisen keräilykappaleita. Eipä noita E1X-Galluja enää riesaksi asti nurkissa pyöri!
tuumii Spezzi
