Ostin kilpa-auton.
Tätä kyseistä autoa tuossa jo parisen vuotta seurannut, himoinnut omaksi ja nyt se on mun. Tai käsiraha on vasta maksettu, mutta auto haetaan parin viikon päästä kotiin. Tämä ollut rata SM V1600-sarjan kilpurina ja koppa on alunperin englannista ja ratti siksi oikealla. Hinta oli siksikin varsin kohtuullinen ja koska olen JDM-autoilla vuosia ajellut, ei oikealta ohjaaminen ja vasemmalla vaihtaminen liene ongelma.
Alfa Romeoon päädyin lopulta siksi, että tämä kyseinen yksilö tuli ensinnäkin mahdolliseksi ostaa ja olen nyt Alfalla ajanut rataa ja tykästynyt kovasti sen ajettavuuteen. V1600 luokan auto siksi, että kyseinen luokka on todella lompakko- ja hermoystävällinen ja silti siitä saa huimat kiksit itselleen. Olen täysin hullaantunut touhuun ja nyt piti saada oma auto, ettei tarvi enää muiden laitteita lainailla. Lisäksi etuna on se, että tiimissä on jo yksi samanlainen V1600-luokan Alfa ja pihassa on myös varaosa-auto ja yksi siviilikäytössä oleva. Varaosia riittää ja auto on tekniikaltaan tuttu.
Alfassa on jo valmiiksi hienoja ominaisuuksia, mitä muissa V1600-luokan aihioissa ei ole. Mainittakoon mm isot ilmajäähdytteiset jarrut vakiona sekä moottorin ja vaihdelaatikon edut. Siksi vakioluokan autona erittäin kilpailukykyinen laite ja mm viime viikonloppuna tiimimme toisella Alfalla ajettiin Virtasalmen rallisprinkilpailuissa selkeästi V-autojen nopein aika.
Sen verran vielä tässä autossa on töitä ja rahan menoa, että tuskin valmistuu täysin kisakuntoiseksi vielä tälle kaudelle, vaan ajan rata SM-sarjan kisat tiimin toisella Alfalla, joka on mieheni omistuksessa. Mahdollisesti myös pari rallisprintiä kesälle. Mutta jos syksyn kisoihin tämän jo saisi valmiiksi.
Mutta olen haaveillut ikiomasta kilpa-autosta 30 vuotta ja nyt se sitten on tuossa. Voi ny aaaaws sentään, kun täti kilpa-auton osti.