päivakirja:
Mitsubishilla ajaminen on jännittävää. Tänään se ilmeni about 350 kilometrin päässä kotoa: öljynpaineet rupesivat (mittarin mukaan) aaltoilemaan ja putosivat sitten kierroksilla tyhjäkäynnin paineelle ja sitten välillä nollaan. Siinä hetken aikaa jo dollarin kuvat vilisi silmissä kun mietin että mikäs tästä nyt levis.... ei myöskään mikään houkutteleva vaihtoehto jättää autoa 300km:n päähän. Asiaa hetken pähkäiltyäni ja muutamalle tuttavapiirin mooottoriekspertille soitettuani päätin jatkaa matkaa, kävi miten kävi. Kas kun mikään muu kuin mittari ei viitannut alhaiseen öljynpaineeseen:
lämmöt normaalit, ääni hiljainen, yläkertaan tulee öljyä, tyhjäkäynti tallella, vetää hyvin. Eli syytetään mittaria/anturia/johtoja ja toivotaan että ollaan oikeassa. Poikkesin matkalla sitten Jahvetin pajalla, todettiin että johto on paikoillaan ja öljyä on. Sitten lähdin paluumatkalla ja kappas: mittari näytti aivan normaaleja lukemia -eli luultavimmin Jahvetin johdon kokeilu paransi huonoa kosketusta tms. Täytyypä syynätä se huomenissa ja käydä myös se johto läpi.
Tarinan opetukset:
-öljynpainemittari tarvitsee vierelleen valon: minä nimittäin en huomannut mittarin liikehdintää, vaan apparin penkillä mittaria vilkuillut mr. fisu
-sähköiset mittarit eivät ole kauhean luotettavia eivätkä tarkkoja (siksi kilpuriinkin tulee mekaaninen)
-optimaali varoitussysteemi vaatisi kahden erillisen anturin käyttöä, nyt jos sattuukin, että vika on anturissa, niin sitähän et sillä "jännitevertailija" varoitusvalolla tiedäkään...
muuta: menomatkalla kulutus 9,2
takaisin ajoin kiukuspäissään kovempaa, mutta kulutus näyttää melko samalta.
Jotenkin tosiaan tuntuu, että Pajerolla se säästöajo on aika vaikeaa, se vie sen minkä vie ja thats it.... (eli kandee ajaa samalla rahalla sitten vähän lujempaa)
No, tarkistetaan se paluumatkan kulutus ensin ennenkuin vedetään hätäisiä johtopäätöksiä.....
